Miten syntyi Lupaus Jaltalla -kirja

21.01.2019

Miksi kirjoittaa fiktiota, kun oikeassa elämässä tapahtuu mielenkiintoisia ja merkittäviä asioita, sanoo siippani usein. Olen samaa mieltä ja siksi kirjoitinkin omasta elämästäni, ja myös hänen. Eräänä päivänä tajusin kirkkaasti sen, että meidän tarinamme ansaitsee tulla kirjoitetuksi, kaikkine merkillisine käänteineen. Miksi? Ehkä siksi, että halusin itse muistella millainen minä olin parikymppisenä ja millainen hän oli. Apuna muistelemisessa olivat sadat (!) kirjeet ja kortit, jotka kulkivat välillä Pellosniemi-Leningrad, Espoo-Leningrad, Helsinki-Leningrad. Minä etsin omaa paikkaani opiskelu- ja työelämässä samalla kun olin äärettömän rakastunut rautaesiripun takana asuvaan nuoreen mieheen. Olin päättänyt raivata kaikki esteet tieltämme savolaisella sisulla, enkä välittänyt siitä, että oma suku oli ehkä enemmänkin kauhuissaan kuin onnellinen puolestani. Kyyneleiltä en välttynyt noita 1980-luvun alun kirjeitä ja kortteja lukiessani.

Äärettömän mielenkiintoista oli matkustaa mielikuvissa takaisin 1980-luvun Jaltalle, Leningradiin, Tallinnaan ja myös Helsinkiin. Yksikään näistä kaupungeista ei ole pysynyt entisellään. Jalta on jälleen suurtavaltapolitiikan näyttämönä Venäjän vallattua Krimin, ja Tallinna puolestaan on ollut jo kauan itsenäisen valtion pääkaupunki. 1980-luvulla molemmat kuuluivat Neuvostoliittoon, jonka itse koin ajoittain suureksi vankileiriksi, joka ei päästä rakkaimpaani sieltä pois. Poikaystäväni otti riskejä ja halusi näyttää minulle paikkoja, joita hän kotimaassaan rakastaa. Onneksi osasimme pujahtaa ajoissa karkuun henkilöpapereita tarkastavaa miliisiä, muuten tämä tarina olisi jäänyt kirjoittamatta.

Kirja on myös nuoren naisen kasvutarina, jota omat lapseni ehkä nolostuen lukevat. Mutta sellainen minä olin, enkä häpeä itseäni ollenkaan - päinvastoin!

Kirja ilmestyi syyskuussa ja sitä voi tilata  täältä: 

 www.reunalla.fi