Syyssanoja


Nainen vietti päivät rannalla

aurinkoa itseensä ladaten.

Mustameri kimalsi ikiaikaista valoaan,

eikä naisella ollut kiire mihinkään.

Hän pysähtyi muistoihinsa,

mietti, kuka hän oli kauan sitten

saman meren äärellä.

*

Vain satunnaisesti nainen oli sosiaalinen.

Hän kätkeytyi kirjansa ja punaviinilasinsa taakse,

ei kohdannut katsetta,

ei hymyillyt ohikulkijoille,

kunnes vastaan tuli mies.

*

Sonya juoksi puutarhaansa

ja katkoi laakeripensaastaan kaksi oksaa.

"Keitä näistä teetä. Sitä roomalaisetkin joivat.

Sinä tarvitset lämpöä sisällesi."

*

Tänään syntymästäsi on 81 vuotta,

mutta kuolinpäiväsi ei pysy mielessäni.

Kipu peitti päivämäärän.

Eläisitkö yhä,

jos minä olisin osannut

pitää kiinni, äiti?

*

Eniten hän pelkäsi yön tyhjyyttä,

ettei olisi ajatuksia, tunteita.

Eniten hän pelkäsi nukahtamista.

*

Talvi putoaa hänen päälleen

kuin musta paksu peitto,

jonka alla hän pyristelee kevääseen.

*

Nainen itki hiljaa sisäänpäin

ja juoksi usein vessassa.

*

Mutta kuka sinä olet?

kysyn naiselta, joka luettelee töitään ja tekemisiään.

Minä näkisin sinussa mieluummin

vain ihmisen.

 

Valkealle, ryppyiselle puuvillaliinalle on katettu punaviinipullo ja kaksi lasia.

Talven runoja

27.02.2019

Helmikuun kalvas valo
viiltää raon keittiösi sameaan ikkunaan.
Sinä havahdut
ja katsot minua ensimmäisen kerran.